Toisen asteen koulutus sijoittuu koulutuspolulla peruskoulun
jälkeen. Sen jälkeen mennään edelleen opiskelemaan (yliopistoon tai
ammattikorkeakouluun) tai siirrytään työelämä. Toisen asteen koulutus jakautuu
Suomessa ns. duaalimallin pohjalta kahteen koulutusmuotoon: lukio- ja
ammatilliseen koulutukseen. Opiskelijat ovat noin 16-18-vuotiaita.
Jyväskyläläisille nuorille koko toisen asteen koulutustarjonnasta
vastaa Jyväskylän koulutuskuntayhtymä (Gradia), joka on alun perin perustettu
ammatillisen koulutuksen ylläpitäjäksi. Jyväskylän kaupungin lukiot siirrettiin
kuntayhtymään vuonna 2010. Vuonna 2017 Jyväskylän kaupunginvaltuusto päätti
vuosittain lisärahoittaa kuntayhtymän lukiokoulutusta, koska pelkkä
valtionrahoitus ei riitä lukioiden toiminnan toteuttamiseen. Parhaillaan on
käynnissä kaupungin ja kuntayhtymän selvitys, joka koskee toisen asteen
koulutuksen järjestämistapoja; selvityksen tulosten odotetaan valmistuvan
maaliskuussa 2018.
Valtakunnallisesti toisen asteen koulutusta ollaan
uudistamassa, mikä on hyvä asia. Positiivista ei kuitenkaan ole se, että samaan
aikaan valtiovalta on vähentänyt rankasti sekä lukioiden että ammatillisten
oppilaitosten resursseja. Lukiokoulutuksen valtionrahoituksen yksikköhintoja
leikattiin vuosina 2014-2015 noin 12 %, ja ammatillisen koulutuksen
rahoitukseen tehtiin vastaavanlainen supistus vuonna 2017.
Koulutusuudistuksia on mahdotonta toteuttaa
tarkoituksenmukaisesti, jos taloudellinen pohja viedään pois. Ammatillisen
koulutuksen reformi aloitettiin niin, että ensin päätettiin supistaa
koulutusmenoja peräti noin 190 miljoonaa euroa. Koulutuksen kehittämisen
ensisijaisen tavoitteen pitäisi olla jotain ihan muuta kuin rahojen
vähentäminen.
Erittäin valitettavaa on se, että tällä hallituskaudella
luovuttiin koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta, jossa olisi
linjattu viisivuotiskaudeksi keskeiset kehittämistavoitteet eri kouluasteille. Sen
sijaan kuvitellaan, että kovilla koulutusleikkauksilla parannetaan koulutuksen
laatua. Ajatus on absurdi: nämä toimethan päinvastoin heikentävät laatua.
Koulutuksen edellytysten heikentäminen on lyhytnäköistä toimintaa
myös taloudellisesti, vaikka olennaisia ovat inhimilliset negatiiviset
vaikutukset. Suomessa on tällä hetkellä jo lähes 100 000 nuorta, jotka
eivät ole opiskelemassa eivätkä työssä. Tähän ongelmaan valtiovallan pitäisi
panostaa eikä viedä resursseja pois. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa
yhteiskunnalle yli miljoona euroa.
Monissa muissa maissa koulutukseen on viime vuosina
sijoitettu lisää rahaa, mutta Suomi leikkaa. Muualla on siis ymmärretty se,
että koulutus luo tulevaisuutta ja lapsiin ja nuoriin sijoittaminen kannattaa.
Milloin tämä tajutaan Suomessa? Toivottavasti ei liian myöhään.
Meidän pitää oikaista kurssi mahdollisimman pian, ennen kuin
olemme liian pitkällä suossa. Pohjimmiltaan kyse on koulutuksen arvostuksesta
yhteiskunnassa. Viime vuosien yhteiskunnallinen rahanjako on ikävä kyllä osoittanut,
että tätä arvostusta ei ole läheskään riittävästi. Jostain arvostus on
kaivettava esille – se on koko Suomen tulevaisuuden kohtalonkysymys.
Juha Paananen
varavaltuutettu, sivistyslautakunnan jäsen (sd.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti